Lähtöfiiliksiä

Eka mä olin innoissani. Sitten iski ahdistus. Ketäpä ei ahdistaisi jättää näin ihastuttavia purnukoita taakseen? Puoli vuotta ilman niitä. Taino, ehkä pikemminkin 5kk, mut ei helpota. :D

Sitten mä aloin  miettimään kaikkea muutakin, mitä tulee ikävä. Kuten hernarii ja lettui.

Ja nyt oon lähinnä vaan todella haikeissa fiiliksissä. Tehtävää olis vielä aika runsaasti.

Itken varmaan koko lentomatkan. Vaihto Moskovan kentällä. Oon lukenut netistä tosi rohkasevia arvioita:

"On arrival, you head into building and the luggage is scanned through a small machine. Then once you find your check in gate its a free for all, as from what I noticed in Moscow the Russians don't know what a queue is or at least have no manners in a queue. Even though I had 'Speedy Boarding' with EasyJet, you'll find everyone pushing and rushing forward no matter what ticket they have. Checked in ok then it was Immigration time. There were marked signs saying VIP or Foreign Travellers, but this made no difference as Russians pushed into this queue anyway. After this you can go through security with not much fuss. Inside terminal, whatever you do, do not buy food and drink! When I saw the price in front of an orange juice I assumed it was a mistake. Then the boarding which again no queue system just a big rush and people pushing in. What happened to calling seat numbers like the old days!"

Kiinalaisethan ei yhtään voi käsittää sitä, että oon asunut Suomessa lapsesta saakka, ja ehkä sen takia en osaa vaikkapa kirjoittaa kiinaa kovinkaan hyvin. Tai puhua sitä aivan täydellisesti. Niistä on todella, todella hassua, että mulla on kiinalaiset vanhemmat, mutta mä en osaa kiinaa kuten Kiinassa asunut kiinalainen. Tai miksei musta oo maailmanloppu ruskettua. Tai miten mä en voi osata räkiä ja röyhtäillä. Tai vielä hassumpaa, miten ihmeessä mä osaan suomea! Siis missä maassa Suomi ensinnäkin on. Siis onko Suomi oikeesti oma maansa? Mikä on Suomen pääkaupunki? Miten se kirjoitetaan? (En tiedä.) Miten voi olla, että mä osaan suomen lisäks muitakin kieliä? Siis jopa ruotsia? Ruotsista kiinalaiset on kuulleet. Se on kuulkaa hieno maa se, niillä on Volvo ja kaikki. Mutta miten ihmeessä mun vanhemmat on päästänyt mut yksin maailmalle?! Kai mulla nyt on sukulaisia siellä, minne mä meen? Kuka pitää musta huolta vieraassa kaupungissa? Miten voi olla, etten osaa täyttää maahansaapumislomaketta kiinaks? Ei, mä en saa sitä englanniks, sillä mähän näytän kiinalaiselta!

Entäpä kielimuuri. Se on aivan kamalaa, kun ei osaa kieltä tarpeeks hyvin eikä pysty ilmaisemaan itseään kunnolla. Siinä menettää osan identiteettiään, ja sitä on ikään kuin on vain kuori siitä "oikeesta" minästä. Yrittää parhaansa selittää jotain, ja silti tulla väärinymmärretyks. Ennen kaikkea turhauttavaa.

Mutta kaikesta huolimatta mä tahdon lähteä. Mua pelottaa aivan kamalasti kulttuurishokki vaikka periaatteessa tiedän, mitä odottaa. Elämä harvoin on helppoota. En oo oikein ikinä ymmärtänyt sellaista ajatusta, että jättää jotain tekemättä, koska se on vaikeeta. Helpot saavutukset ei edes tunnu musta ikinä saavutuksilta, niistä tulee lähinnä vaan keskinkertainen-fiilis. Ja keskinkertaisuus on musta kamalinta päällä maan. Saatanasta suorastaan.

Sitäpaitsi, Kiinassa mä pääsen tutustumaan ihan erilaiseen kosmetiikkaan kuin täällä kotona.

Saan syödä dim sumia ja kananjalkoja vaikka joka päivä, jos huvittaa.

Uusia elämyksiä, jännittäviä retkiä, kieltä ja kulttuuria. Uusia ihmisiä! 

Mä en oikeastaan keksi yhtäkään oikeaa syytä, miksei mun tulisi lähteä. Kiinalla on niin paljon tarjottavaa, mutta loppupeleissähän se on musta kiinni, mitä mulle jää sieltä käteen. Tahtoisin ainakin vierailla parissa eri kosmetiikan tehtaassa, tutustua paikallisiin yrityksiin ja heidän tapaansa tehdä bisnestä. Kosmetiikkamessut! En oo ihan varma, onko siellä sellaisia tosin. Mutta mun vaihtokaupungissa, Guangzhoussa, on Kiinan suurimmat messut: Canton Fair. Siellä pitää käydä, vaikka mulle jäi kyllä vähän epäselväksi, mitä siellä oikein on.

Vaihdon aikana tulee varmaan enemmän matka-aiheisia postauksia kuin kosmetiikkaa, mutta toisaalta nettiin pääseminen voi olla myös vähän haastavaa. Facebook ja Blogger ja lähes kaikki muutkin sivustot on siellä kiellettyjä, vaikka eipä niitä kieltoja oo vaikeaa kiertää. :P Ja tietenkin tekemistä, sitä varmasti riittää. :D