Guangzhoussa

Saavuin, taas kerran, pienten mutkien kautta koululle sunnuntaina yömyöhään. Tulimme yhdessä junalla opiskelukaverini kanssa Honkkareista. Aluksi piti ehtiä kello 12 junaan, mutta olimme asemalla vasta vähän ennen kuutta. Tästä innostuneina ajattelimme jo ehtivämme kello kuuden junaan, kunnes asemalla kohtasimme sold out-lapun, joka kertoi kaikkien junien olevan loppuunmyytyjä. Näytin varmaan niin järkyttyneeltä tästä tiedosta, ja toki kiitos suomalaisen opiskelutoverini, saimme kuitenkin liput kello 18.44 lähtevään junaan! :D Länkkäreitä kohdellaan täällä niin vipisti, ai että. :D Koululle pääsimme joskus kahdentoista aikaan yöllä. Junamatka kesti noin 2h. 

Ei kannata todellakaan lauantaina ottaa iltajunaa, se oli täynnä Kiinaan palaavia turisteja, jotka olivat ostaneet kassit täyteen kuukakkuja. Nyt nimittäin juhlitaan Kuujuhlaa, Mid-Autumn Festivalia, joka on ymmärtääkseni jonkin sortin sadonkorjuujuhla. Vähän kuin Halloween. :) Juna meni hitaasti kuin lähijuna, odotin enemmän Intercityn vauhtia. Passintarkastus oli sekä Hongkongin päässä että Guangzhoussa, mutta välissä ei tarvinnut nousta pois ja vaihtaa junaa, onneksi! En halua edes kuvitella sitä häslingin määrää. Yhteensä meni ehkä joku... 4h.

Juna saapui Guangzhou East Stationille, ja sieltä taksi koululle maksoi 60 RMB = noin 6 euroa. Naurettavan halpaa, mutta ei naurattanut hirveästi, kun ei löydetty oikein kampukselle eikä taksikuski tietenkään osannut suunnistaa täällä. Kävi kuitenkin aika hyvä tuuri, kuski soitti jollekin "opettajallemme", ja pari assistenttia tuli hakemaan meidät KFC:ltä.

Olin kovin innoissani aluksi, vihdoinkin pääsisin näkemään huoneeni ja kouluni! Noh... Tältä se huone sitten näytti:

Luulin, että jaan huoneeni jonkun toisen kanssa, joten oma huone oli mukava yllätys. Siihen se sitten loppuikin. Lakanat näyttävät valkoisilta, haju oli aika kammottava. Pesinkin heti lakanat, tyynyn ja peiton heti seuraavana aamuna.

Huoneessani on myös verhot. Sisustus MacGyver-henkeen: tuo naru on "vaatekaappini". Myös joku mysteerimaski löytyy. Luulen, että se on häkämyrkytystä varten.

Työpöydältä löytyi vedenkeitin (jonka sisällä oli jotain vanhaa vettä), shampoo ja suihkugeeli sekä hammasharja! Aikamoista luksusta.

Tässä valokatkaisija, joka luo huoneelleni ihastuttavan kolkon valon. Ilmastoinnin kytkennän päällä joku teippi, joka kaiketi kieltää sen käytön. Kaikki kyllä pitävät ilmastointia päällä. Plussaa pistorasiasta, joka ei vaadi adapteria!

Noh, tämä on sitten tälläinen huone, jonka kattoihin roikkuviin naruihin voi laittaa pyykit kuivumaan. Mutta ne ei kuivu. Ei sitten millään. Toka yö vietettiin ilman peittoa ja tyynyä. :P Täällä on todella kosteaa, satelee välillä ja lämpötilat 35 asteen paikkeilla. Huoneella on toinenkin tarkoitus, tuon putken päällä on laatikko, jonka päälle kuuluu laittaa kortti, joka puolestaan antaa minun käyttää kuumaa vettä, kun käyn suihkussa! Kuumaa vettä tulee ehkä 18.30-22.30 tai 19-23 tai joskus. Olen yrittänyt pariin otteeseen, onnistumatta. Kuulin tänään tosin, että kortti kuuluu jättää boksin päälle, joten ensi kerralla kokeilen vielä sitä.

Ja vessa! Ah, tuo rauhan tyyssija! Suihku samassa. Kätevää eikö ;D

Täällä käy myös siivooja, mutta olen nähnyt hänen vain vaihtavan roskiksia, jotka pitää jättää keskelle käytävää vaihdettaviksi. Paikat kyllä muutenkin näyttää siltä, että ne vois kaivata ehkä "vähän" puunausta ja desinfiointia... Pariinkin otteeseen.

Mitäs muuta hassua täällä on tapahtunut...

1. Vaikka Kiina ja koko tämä kampus on muuten aika kämänen, niin opiskelijaravintoloissa on ollut jo monta vuotta käytössä ruuan maksaminen opiskelijakortilla! Tämä mahdollisuus tuli myös viime vuonna ainakin Laureaan, Aaltoon ja kai myös Helsingin Yliopiston opiskelijakortteihin. Olin positiivisesti yllättynyt, vaikken voikaan itse nauttia tästä täällä ollessani.

2. Kun käyn koulun kanttiinassa, tulee minun ensin mennä leipomon näköiseen paikkaan maksamaan jollain summalla. Rahaa ei saa takaisin. Saan rahojeni vastineeksi kuitin. Sitten menen kuitin kanssa ruokalinjastolle ja valitsen kuitin arvon edestä ruokaa. Tänä aamuna vaihdoin 10 RMB = 1€, ja sain 4 kiinalaista bao zi (iso, täytetty, pyöreä lihis), wokkinuudeleita ja paksoita. En jaksanut jutella kokin kanssa enempää, koska en ihan tajunnut hänen murrettaan. Olisin varmaan saanut vielä paljon enemmänkin. :D

3. Taksikuski yritti iskeä. Tarinansa päätteeksi hän hymyili minulle leveästi. Alta paljastui ruskea-keltainen hammasrivistö, josta puuttui vähän hampaita.

4. Söin tänään sammakkoa ja siankorvia ensimmäistä kertaa. Se oli kuin kalaa, missä oli luita.

5. En ole yhtään jaksanut meikata, sillä huoneessani ei ole peiliä enkä oikeastaan oikein ikinä nää itseäni peilistä. Se on kummallista, miten peilin puuttuminen vaikuttaa näin vahvasti meikkaamiseeni. Kohta mulla on varmaan YK (yhdistyneet kulmakarvat) enkä salee ees huomaa sitä ite.


Seuraavaksi tahdon varmaankin kirjoittaa lisää Hongkongista... Tämä GZ on ehkä hieman traumatisoinut. :P Viikonloppuna ehkä Shanghaihin! Ainiin, netti ei tietenkään tahdo toimia täällä, olen nyt yrittänyt julkaista tätä kirjoitusta ehkä 20x eri aikoihin pitkin päivää. :P 

Lähtöfiiliksiä

Eka mä olin innoissani. Sitten iski ahdistus. Ketäpä ei ahdistaisi jättää näin ihastuttavia purnukoita taakseen? Puoli vuotta ilman niitä. Taino, ehkä pikemminkin 5kk, mut ei helpota. :D

Sitten mä aloin  miettimään kaikkea muutakin, mitä tulee ikävä. Kuten hernarii ja lettui.

Ja nyt oon lähinnä vaan todella haikeissa fiiliksissä. Tehtävää olis vielä aika runsaasti.

Itken varmaan koko lentomatkan. Vaihto Moskovan kentällä. Oon lukenut netistä tosi rohkasevia arvioita:

"On arrival, you head into building and the luggage is scanned through a small machine. Then once you find your check in gate its a free for all, as from what I noticed in Moscow the Russians don't know what a queue is or at least have no manners in a queue. Even though I had 'Speedy Boarding' with EasyJet, you'll find everyone pushing and rushing forward no matter what ticket they have. Checked in ok then it was Immigration time. There were marked signs saying VIP or Foreign Travellers, but this made no difference as Russians pushed into this queue anyway. After this you can go through security with not much fuss. Inside terminal, whatever you do, do not buy food and drink! When I saw the price in front of an orange juice I assumed it was a mistake. Then the boarding which again no queue system just a big rush and people pushing in. What happened to calling seat numbers like the old days!"

Kiinalaisethan ei yhtään voi käsittää sitä, että oon asunut Suomessa lapsesta saakka, ja ehkä sen takia en osaa vaikkapa kirjoittaa kiinaa kovinkaan hyvin. Tai puhua sitä aivan täydellisesti. Niistä on todella, todella hassua, että mulla on kiinalaiset vanhemmat, mutta mä en osaa kiinaa kuten Kiinassa asunut kiinalainen. Tai miksei musta oo maailmanloppu ruskettua. Tai miten mä en voi osata räkiä ja röyhtäillä. Tai vielä hassumpaa, miten ihmeessä mä osaan suomea! Siis missä maassa Suomi ensinnäkin on. Siis onko Suomi oikeesti oma maansa? Mikä on Suomen pääkaupunki? Miten se kirjoitetaan? (En tiedä.) Miten voi olla, että mä osaan suomen lisäks muitakin kieliä? Siis jopa ruotsia? Ruotsista kiinalaiset on kuulleet. Se on kuulkaa hieno maa se, niillä on Volvo ja kaikki. Mutta miten ihmeessä mun vanhemmat on päästänyt mut yksin maailmalle?! Kai mulla nyt on sukulaisia siellä, minne mä meen? Kuka pitää musta huolta vieraassa kaupungissa? Miten voi olla, etten osaa täyttää maahansaapumislomaketta kiinaks? Ei, mä en saa sitä englanniks, sillä mähän näytän kiinalaiselta!

Entäpä kielimuuri. Se on aivan kamalaa, kun ei osaa kieltä tarpeeks hyvin eikä pysty ilmaisemaan itseään kunnolla. Siinä menettää osan identiteettiään, ja sitä on ikään kuin on vain kuori siitä "oikeesta" minästä. Yrittää parhaansa selittää jotain, ja silti tulla väärinymmärretyks. Ennen kaikkea turhauttavaa.

Mutta kaikesta huolimatta mä tahdon lähteä. Mua pelottaa aivan kamalasti kulttuurishokki vaikka periaatteessa tiedän, mitä odottaa. Elämä harvoin on helppoota. En oo oikein ikinä ymmärtänyt sellaista ajatusta, että jättää jotain tekemättä, koska se on vaikeeta. Helpot saavutukset ei edes tunnu musta ikinä saavutuksilta, niistä tulee lähinnä vaan keskinkertainen-fiilis. Ja keskinkertaisuus on musta kamalinta päällä maan. Saatanasta suorastaan.

Sitäpaitsi, Kiinassa mä pääsen tutustumaan ihan erilaiseen kosmetiikkaan kuin täällä kotona.

Saan syödä dim sumia ja kananjalkoja vaikka joka päivä, jos huvittaa.

Uusia elämyksiä, jännittäviä retkiä, kieltä ja kulttuuria. Uusia ihmisiä! 

Mä en oikeastaan keksi yhtäkään oikeaa syytä, miksei mun tulisi lähteä. Kiinalla on niin paljon tarjottavaa, mutta loppupeleissähän se on musta kiinni, mitä mulle jää sieltä käteen. Tahtoisin ainakin vierailla parissa eri kosmetiikan tehtaassa, tutustua paikallisiin yrityksiin ja heidän tapaansa tehdä bisnestä. Kosmetiikkamessut! En oo ihan varma, onko siellä sellaisia tosin. Mutta mun vaihtokaupungissa, Guangzhoussa, on Kiinan suurimmat messut: Canton Fair. Siellä pitää käydä, vaikka mulle jäi kyllä vähän epäselväksi, mitä siellä oikein on.

Vaihdon aikana tulee varmaan enemmän matka-aiheisia postauksia kuin kosmetiikkaa, mutta toisaalta nettiin pääseminen voi olla myös vähän haastavaa. Facebook ja Blogger ja lähes kaikki muutkin sivustot on siellä kiellettyjä, vaikka eipä niitä kieltoja oo vaikeaa kiertää. :P Ja tietenkin tekemistä, sitä varmasti riittää. :D